Keiteleen kirjasto
Kekrinä yksikahdeksankahdeksanyksi
oli tullut päätetyksi,
että kirjasto on Keiteleellä avoinna aina
kuukauden ekana sunnuntaina.
Kirjakaapit on papin asunnossa
ja pappi kirjastoa hoitamassa.
Kun kansakoulu rakentui uudeksi,
vaihtui opettaja hoitajaksi.
Kannatusyhdistys perustettiin,
kansakouluille kirjastot pykättiin.
Kirjastoauto ajeli kyliä vuosia,
aika kuitenkin muokkasi kuosia.
Kävijät väheni – koulut suljettiin,
keskustaan ukit, mummot kuskattiin.
Lopulta sitten kävi niin,
että kirjastoautokin lopetettiin.
Uusi kirjastotalo oli rakennettu
sinne nykytekniikka valjastettu.
Kirjastonjohtaja taloa johti
uusia moderneja aikoja kohti.
Kaksi kirjastovirkailijaa, ammattilaista,
hoiti tehtävää hyvinkin monenlaista.
Onneksi on meillä Rutakko
tuo Ylä-Savon oiva verkko.
Kulkee seutulainakuljetukset kelillä kuin kelillä
ja Nilakassa chatti hoidetaan yhteispelillä
Ake-talo Kuopiossa tekee hyvää työtä
siten meillä kehityskin kulkee aina myötä.
Vaihtui vuosituhat – koitti aika toinen
tuli kulttuuri lisäksi kirjastotoimen.
Hoituu kotiseutuarkisto, museokin,
ohessa näyttelyjen, tapahtumien.
Talligalleriassa kulttuurista nautitaan.
Liikuntavälineitä lainataan
sekä työssäoppijoita ohjataan.
Kun kirjastokorttia vilauttaa,
niin omatoimikirjasto aukeaa.
On käytössäsi mankeli
sekä ompelukone ja pleikkari.
Jos sä tahdot pelata,
voit monet pelit testata.
On kantele kaunissointinen,
ukulelet ja kitara akustinen.
Ota haltuun kirja, lehti perinteinen –
tai vaihteeksi media sähköinen.
Satutunti, lukupiiri, luento vai konsertti?
Ehkä tahdot virkata, kenties sukat neuloa?
Tapahtumista voit itsellesi sopivan vain seuloa.
Nyt on digi ja virtuaali suojassa kirjaston seinien.
Silti kätköissä kirjankansien ovat tarinat pienen ihmisen.
Kirjastossa kohdataan ja kuulumiset vaihdetaan
hymyillään kun tavataan!
Kuvat: Sirpa Tyni, Enni Hakkarainen, Keiteleen kirjasto