Varkaudessa 21.3.2018 järjestetyssä Verkostoitumispäivässä järjestettiin kolme ideapajaa, joiden tarkoituksena oli kartoittaa kirjastojen tämänhetkistä tilannetta ja ideoida tulevaa.
Ensimmäisessä pajassa pohdittiin kirjastojen pedagogisia palveluita: mitä tällä hetkellä tapahtuu, millaisia esteitä on ja miten toimintaa haluttaisiin kehittää.
Toisessa pajassa käsiteltiin digiohjaamista kirjastoissa. Miten asiakkaita tällä hetkellä autetaan? Millaisia haasteita digiohjaamisessa on? Millaista tukea tai koulutusta tarvittaisiin?
Henkilöstön koulutukseen keskittyvässä pajassa kerättiin ajatuksia työn haasteista, kirjattiin ylös koulutustoiveita ja kartoitettiin tapoja, joilla koulutuksia olisi hyvä järjestää.
Pedagogiikkaa kirjastossa
Tällä hetkellä pedagogisia palveluja tarjotaan kirjastoissa monipuolisesti. Erityisesti satutunteja ja esikoululaisten / ekaluokkalaisten kirjastonkäytön opetusta järjestetään ahkerasti. Myös lukudiplomit ovat säännöllisessä käytössä.
Muiden peruskoulun luokka-asteiden kirjavinkkaus, kirjastonkäytön ja tiedonhaun opetus sekä muu mediakasvatus toteutetaan vaihtelevasti. Pääasiassa kysyntään pystytään vastaamaan hyvin, mutta puutteita koetaan esimerkiksi yläkoulujen opetustarjonnassa.
Aikuisryhmien osalta kirjastonkäytön ja tiedonhaun opetusta sekä e-aineistojen opastusta tarjotaan satunnaisesti. Lisäksi kirjastoissa järjestetään muskaria, vauvakirjavinkkausta, satuhieronnan opastusta ja lukukoiratoimintaa, kirjavinkkausta aikuisille, tarinakoukkua ja erilaisia lukupiirejä, kirjailijavierailuja, digitukea, kotipalvelua ja vanhusten virikepiirejä.
Yhteistyötahoina mainitaan esimerkiksi Verso, oppilaitokset (mm. digitalkkaritoiminta erittäin toimivaa), neuvolat, varhaiskasvatuksen toimijat, peruskoulut, järjestöt, yhdistykset, vapaaehtoiset ja nuorisopalvelut.
Kehittämiskohteina vastauksissa nähdään erityisesti aikuispedagogiikka: kaunokirjallisten sisältöjen avaaminen aikuisille (kirjavinkkaukset, lukupiirit, kirjakahvilat, lukuneuvonta) ja ylipäätään kirjastoaineistojen ja -palvelujen tunnetuksi tekeminen. Toisena kärkenä erottuu yhteistyön tiivistäminen ja opetuksen kehittäminen yläkoulujen ja lukioiden kanssa (kirjavinkkausta, toiminnallista tiedonhaun opetusta, QR-koodisuunnistusta).
Koulujen suunnalta on tullut koko ajan enemmän toiveita uuden OPS:n myötä. Kouluyhteistyöhön kaivataan myös suunnitelmallisuutta, kuten mediakasvatussuunnitelmaa ja koululuokkien säännöllisiä vierailuja. Kehittämistarpeista mainitaan lisäksi digineuvonnan lisääminen, eri asiakasryhmien tavoittaminen ja yhteistyö neuvolan kanssa.
Suurimpana tekemisen esteenä koetaan aika- ja resurssipula, tilaongelmat ja mediatyövälineiden puute. Esimerkiksi monissakaan kirjastoissa ei ole tabletteja opetuskäyttöön. Lisäksi todetaan, että vinkkaaminen ja kirjastonkäytön opetus on harvojen käsissä, mikä tekee systeemistä haavoittuvan. Aikataulujen yhteensovittaminen koulujen kanssa mainitaan myös haastavaksi.
Kirjaston rooli suhteessa muihin toimijoihin ei ole myöskään aina selkeä. Verkostoitumista eri toimijoiden kanssa toivotaan lisää, mutta usein yhteistyö on hyvin henkilösidonnaista, eli kun työntekijät vaihtuvat, yhteistyö vaikeutuu tai loppuu. Nuorisopuolelta toivotaan tukea esimerkiksi nuorten vapaa-ajan ohjaukseen kirjastoissa.
Koulutusta toivotaan ryhmien vetämiseen ja ohjaamiseen, empatiataitojen vahvistamiseen sekä tablettien ja mobiilisovellusten hyödyntämiseen opetuksessa. Vertaisoppiminen mainitaan esimerkkinä, joka voisi madaltaa kynnystä järjestää opetustuokioita ja pitää vinkkauksia.
Digiohjaus kirjastoissa
Digiohjauksen kysyntä on suurimmassa osassa kirjastoja jatkuvaa ja kysyntää on enemmän, kuin pystytään tarjoamaan. Ohjausta tarvitsevat varsinkin seniorit ja suosituimmat palvelut ovat pankki ja Kela. Ohjausta annetaan mm. kirjastokäytönopetuksen yhteydessä, jolloin pääpaino on kirjaston omissa tietokannoissa ja e-aineistoissa. Yksittäisten asiakkaiden kohdalla digiasioissa autetaan ”lennosta” tarpeen mukaan.
Digiohjauksen toimintamuotojen kirjo Savossa on laaja. Yhdessä kirjastossa on määräaikainen digiopastaja, jolle voi varata ajan yksittäisopastukseen. Muutamassa muussa kirjastossa on ajoittain digitalkkareina datanomiopiskelijoita. Joissain kirjastoissa käytössä ovat tietotunnit, joissa kerran kuussa tutustutaan digiajan ilmiöihin ja ohjelmiin. Muina digiohjauksen toimintamuotoina mainittiin mm. e-aineistoviikko sekä digitaitojen kehittämiseen liittyvä hanke.
Suurin osa vastaajista mainitsee ongelmaksi sen, ettei ole selvää missä auttamisen raja menee. Tietosuoja- ja tietoturva-asioista tarvittaisiin siis lisää tietoa. Monissa vastauksissa korostui myös laitteiden, ohjelmien ja sovellusten moninaisuus, joka asettaa haasteita henkilökunnan osaamiselle. Tällä hetkellä osaaminen on lähinnä oman kokemuksen kautta hankitun taidon varassa. Halua auttamiseen on, mutta ajan ja henkilöstön puute koetaan monessa kirjastossa digiohjauksen antamisen esteeksi. Koulutuksen riittämättömyys ja sitä kautta taitojen puute mainittiin myös monessa vastuksessa.
Yksi tärkeä asia, mikä nousi esiin, oli digiohjauksen käsitteen epäselvyys. Tähän ollaan valtakunnallisella tasolla ottamassa kantaa valtiovarainministeriön vetämän AUTA-hankkeen myötä. Sen kautta myös kirjastojen roolin ja auttamisen rajojen digiohjauksessa pitäisi selkeytyä.
Kehitysehdotuksissa korostui kaikenlaisen koulutuksen tarve. Toivottuina koulutusmuotoina mainittiin webinaarit, pienryhmät, verkkokurssit ja lähiohjaus. Osaamisen minimivaatimustason määrittelyä toivottiin sekä resursseja valtion puolelta. Joissain vastauksissa pohdittiin, kuinka asiakkaiden kiinnostuksen saisi heräämään e-aineiston käyttöä kohtaan. Lisäksi henkilökunnalle toivottiin opastusta e-aineistojen käyttöön. Yhdessä vastauksessa ehdotettiin digiohjauksen muodoksi ylisukupolvista toimintaa: seniorin digitukihenkilönä voisi toimia yläkoululainen.
Yhteenvetona voidaan todeta, että digiasioissa parhaiksi koulutusmuodoiksi todettiin lähiohjauksena annettava pienryhmäkoulutus sekä webinaarit ja verkkokoulutukset, joita voi katsoa silloin, kun oma työaika sen sallii. Suurimmassa osassa kirjastoja pohditaan samoja kysymyksiä tietosuojaan ja auttamisen rajoihin liittyen. Oma osaaminen koetaan suurelta osin riittämättömäksi ja resurssipula mietityttää. Digitalisaatio etenee nopeasti, ja sen myötä laitteiden ja sovellusten perässä pysyminen vaatii kirjastojen henkilökunnalta jatkuvaa kouluttautumista ja perehtymistä.
Henkilöstön koulutus
Yleisin haaste on kiire. Resurssit pienenevät ja samaan aikaan työnkuva laajenee. Työssä tulee vastaan paljon uusia asioita, jotka pitäisi omaksua nopeasti. ”Pitäisi osata kaikki” yhdessä lapussakin luki. Muutoksissa mukana pysyminen ja kirjaston roolin muuttuminen aiheuttavat huolta.
Haasteita aiheuttaa myös tietotekniikka. Eritoten digitalisaation kiivas tahti, digiopastuksen monimuotoisuus ja rajanveto siinä. Lisäksi tietosuoja-asetus tuottaa päänvaivaa. Kirjastojärjestelmän kerrottiin asettavan haasteita päivittäiseen työntekoon. Kirjastojärjestelmiin liittyvät asiat on rajattu pois alueellisen kehittämistehtävän piiristä, joten niissä emme valitettavasti voi auttaa.
Haasteita kirjastoissa aiheuttavat myös yksin työskentely, melu, järjestyksen pito ja huoli aineiston riittävyydestä.
Koulutusta toivottiin eniten digistä ja digiohjauksesta. Erikseen mainittiin tietoturva, robotiikka, verkkosivujen koodaus ja e-aineistot. Toiseksi eniten toivottiin koulutusta sisältöjen avaamisesta (esim. kirjavinkkaus) ja kaunokirjallisuudesta.
Yksi isompi kokonaisuus, joka nousi esiin, oli pedagogiikka. Koulutusta toivottiin ryhmien ohjaamisesta, ja lisäksi toivottiin yleistä pedagogisen rohkeuden nostamista sekä empatiakyvyn kasvattamista.
Useampi toivoi lisää koulutusta tapahtumatuotannosta ja markkinoinnista. Samoin asiakaspalvelukoulutusta toivottiin, erikseen mainittiin chatin käyttö asiakaspalvelussa sekä haastavien asiakkaiden kohtaaminen.
Hajamainintoja saivat tiedonhaku, tekijänoikeudet, johtaminen & kehittäminen, kv-asiat, Celia sekä syrjäytymisvaarassa olevien ei-käyttäjien tavoittaminen.
Koulutuksia toivottiin järjestettäviksi Kuopiossa (7 mainintaa) ja Mikkelissä (7). Myös Varkaus oli suosittu (6). Useampia mainintoja keräsi vielä Iisalmi ja Savonlinna. Junayhteyksiä pidettiin tärkeänä sekä sitä että koulutukset olisivat aina useammalla paikkakunnalla.
Webinaarit saivat kannatusta, mutta myös paikan päälle kokoontuminen nähtiin tärkeänä. Etäyhteysmahdollisuuksia pidettiin hyvinä, kunhan ne toimivat. Työpajat ja lähiohjaus saivat kannatusta konkreettisissa asioissa.
Koulutuspäivien toivottiin olevan monipuolisia ja asettuvan keskelle viikkoa (ti-to). Koulutusten toivottiin kestävän koko päivän (välillä 8-16) että aikaa ei menisi hukkaan. Monipäiväisille koulutuksille ei nähty tarvetta. Kirjastoautojen henkilökunnan koulutusta toivottiin järjestettäväksi kesäaikaan.
Kaiken kaikkiaan paja antoi hyvän kuvan siitä, millaista koulutusta ja miten sitä halutaan. Kuten aina, toiveet ja tarpeet menivät jonkin verran ristiin, mutta juuri siksi pyrimme suunnittelemaan koulutusta monipuolisesti. Post-it lapulle oli ilmestynyt osuva kommentti, joka summaa hyvin koulutussuunnittelun ytimen: ”Jatkuva ammatillinen täydennyskoulutus mahdollistettava!” Tähän on helppo yhtyä!
Koulutustoiveiden ja –ideoiden kerääminen ei pääty tähän, vaan kaikenlaisia toiveita ja kommentteja otetaan vastaan jatkuvasti. Sen voi tehdä nykäisemällä hihasta, sähköpostilla tai täyttämällä lomakkeen.