Tämä on neljäs osa ”Nuorten lukupiiri”-blogisarjassa. Lue myös 1. osa, 2. osa. ja 3. osa. Kerromme tässä postauksessa toisesta kokoontumiskerrasta sekä annamme neuvoja lukupiirin vetämiseen. Tervetuloa mukaan!

Toinen kokoontumiskerta

Ennen toista kokoontumiskertaa markkinoimme lukupiiriä vielä uudelleen hieman pienimuotoisemmin. Julkaisimme luettavat kirjat mm. kirjaston someissa ja ilmoitustauluilla. Mainostimme myös, että lukupiirissä on muutama paikka auki ja että halutessaan voi liittyä myös jonoon lukupiiriin.

Viikkoa ennen lukupiiriä lähetimme kaikille lukupiiriläisille muistutusviestin, jossa olivat myös suorat linkit verkkokirjastoon kustakin teoksesta ja muistutus ilmoittaa meille, mikäli ei pääsisikään paikalle. Muistutimme samalla, että lukupiiriin voi osallistua, vaikka ei ehtisikään lukea kaikkia teoksia kokonaan.

Saimme yhden uuden ilmoittautumisen, mutta hän ja kaksi muuta osallistujaa eivät päässeet tälle kerralle mukaan. Kaksi osallistujista ei ilmoittanut esteistä, mutta heitä ei kuitenkaan valitettavasti lukupiirikerralla näkynyt. Niinpä meillä oli kaksi vetäjää ja yksi lukupiiriläinen juttelemassa kolmesta erilaisesta, mutta upeasta sarjakuvateoksesta.

Miten lukupiiri vedetään?

Mikäli lukupiiri ei toimintana ole itselle vielä tuttua, kannattaa mahdollisuuksien mukaan osallistua jonkun toisen vetämään lukupiiriin joko livenä tai etänä. Esimerkkinä etälukupiireistä mainittakoon, että Kuopiossa on järjestetty luontokirjalukupiiriä ja sarjakuvalukupiiriä etänä. Luontolukupiiriin vaadittiin bottien varalta ennakkoilmoittautuminen, mutta sarjakuvapiirissä linkki oli suoraan yleisessä jaossa. Ennakkoilmoittautuminen vähentää häiriökäyttäytymisten vaaraa, mutta voi karsia osallistujia. Vaikka sarjakuvalukupiirin linkkiä jaettiin netissä, ei lukupiirissä ollut ongelmia. Käytössämme oli odotushuone-toiminto, jonka ansiosta osallistujat pääsevät sisään lukupiiritapaamiseen vain siten, että joku järjestäjistä päästää heidät sisään.

Lukupiirin vetämiseen voi valmistautua laajemmin tai vain hypätä mukaan ja katsoa mitä tapahtuu. Vetäjän voi olla hyvä valmistautua kertomaan teoksesta hieman tietoja etukäteen, esimerkiksi julkaisuvuosi, muut julkaisumuodot (elokuva, korjattu/sensuroimaton versio, sarjakuva…) ja vaikkapa mielenkiintoisia faktoja tekijästä. Nämä eivät kuitenkaan ole pakollisia. Nippelitietoa voi myös kerätä varalle, mikäli keskustelu on vaarassa tyrehtyä tai jokin keskusteltava asia kaipaa täydennystä. Esimerkiksi Helmet-kirjastojen sivuilta löytyy hyviä vinkkejä siitä, miten pidetään hyvä lukupiiri. Lukupiirit, erityisesti etänä järjestettävät, ovat alkaneet kiinnostaa ihmisiä viime aikoina, ja niistä on kysytty myös Kysy kirjastonhoitajalta -palvelussa.

Sekä osallistujien että vetäjän kannattaa tehdä kirjasta muistiinpanoja itselleen: mitkä kohdat olivat hyviä, mitkä outoja, missä oli intertekstuaalisia viittauksia tai mitkä kirjassa esiin nousseet voisivat liittyä meidän elämäämme. Esimerkkinä ajankohtaisista keskustelunaiheista on lukupiirimme ensimmäiselle keskustelukerralle valittu Anne Frankin päiväkirjan sarjakuvasovitus (Ari Folman ja David Polonsky), jossa esiin nousi hyvin pian koronakevät ja sen yhtymäkohdat Annen perheen eristäytyneeseen elämään.

Keskustelunaiheita on monia, ja välillä osallistujat osaavat poimia teoksesta asioita, joita et itse ollut edes pannut merkille. Olin myös vinkannut sähköposteissani nuorille, että heidänkin kannattaa tehdä halutessaan muistiinpanoja lukiessaan, ja minulta pyydettiin tähän kasvokkain vielä erikseen vinkkejä. Kehotin kirjaamaan edellä mainitsemiani kohtia sekä niihin liittyviä ajatuksia ylös joko kännykkään, vihkoon tai tietokoneelle, mikä vain olisi lähimpänä lukuhetkellä.

Mikäli osallistujat ovat ujompia tai lukevat vähemmän, on ohjaajalla suurempi rooli viedä keskustelua eteenpäin esimerkiksi etukäteen mietityillä kysymyksillä. Kysymysten kannattaa olla sellaisia, joihin ei voi vastata (ainoastaan) ”kyllä” tai ”ei”. Vieläkin nuorempien osallistujien kanssa voi lisäksi miettiä, ottaako rinnalle sanataideharjoituksia, jos aikaa riittää. Osallistujat voivat esimerkiksi kirjoittaa kirjeen jollekin kirjan hahmolle tai piirtää teokselle lisää jatkoa sarjakuvamuodossa – vaikka ihan tikku-ukoilla.

Kolmas kokoontumiskerta

Huonot uutiset heti ensimmäisenä: Kuudesta osallistujastamme kaksi ilmoitti lopettavansa leikin kesken. Syytä emme tienneet, vaikka jatkoa ajatellen se olisi ollut mielenkiintoista ja hyödyllistäkin tietää. Vaikuttivatko asiaan korona ja se, että toivoimme osallistujalta maskin käyttöä kahdelle viimeiselle kerralle? Oliko aika tai päivä huono? Eivätkö kirjat vaikuttaneet kiinnostavilta vai veivätkö ne yöunet, kuten allekirjoittaneelle kävi viimeisen kirjan, John Greenin ”Kaikki viimeiset sanat”, kanssa? Onko loppuvuosi vain niin kiireistä aikaa? Sitä emme saa koskaan tietää. (Juonipaljastus: Teimme lopuksi kyselyn, jossa selvitimme näitä asioita. Vastaukset seuraavassa blogipostauksessa!)

Kasvomaskisuosituksen takia emme voineet toisella keskustelukerralla tarjota enää jäljelle jääneitä herkkuja, kahvia tai teetä. Osallistujia oli kuitenkin kaksi, mikä yllätti meidät positiivisesti. Keskustelu Salla Simukan ”Lukitut”-kirjasta oli jälleen hyvää, eivätkä maskitkaan juuri haitanneet, vaikka niiden kanssa voikin olla hieman hankala saada selvää puheesta. Osallistujilla oli omat kasvomaskinsa mukana, mutta meillä oli varmuuden vuoksi niitä myös tarjolla yksittäispakattuina. Kyselimme näiltä kahdelta osallistujalta edelleen Discordin käytöstä. Alustana Teams oli koulun kautta heille tutumpi, mutta livetapaaminen kuitenkin mieleisin vaihtoehto, mikäli koronatilanne sen yhä sallisi.

Viimeisessä osassa esittelemme Discordia sekä kerromme palautekyselyn tulokset. Oliko lukupiiri osallistujien mielestä ”top vai flop”? Pysy kuulolla!

Teksti: Jaana Jauhiainen