Digihankkeen lähitukipäivät ovat pyörähtäneet alkuvuodesta käyntiin ja takana onkin jo puolenkymmentä tapaamista. Tähän mennessä on käyty Rautalammilla, Heinävedellä, Keiteleellä ja Sonkajärvellä, ja kevään aikana retket kohdistuvat vielä Joroisille, Tervoon, Rantasalmelle, Sulkavalle, Vesannolle ja Pielavedelle.

Digitukipäivät ovat koostuneet pitkälti lupsakkaasta jutustelusta, digituen perusteiden hahmottamisesta, tuen antamisesta sekä yhteiskuntakriittisestä keskustelusta digitaalisuuden vaikutuksesta ihmiskunnan kohtaloon.

Kirjastojen tarpeet ovat pitkälti olleet samanlaisia, eli painopiste on valunut mobiililaitteiden käyttöön. Harjoitteluun on käytetty koskettelukoneita, eli tabletteja. Päivät ovat alussa pitkälti kirjaston järjestelmien käyttöä. Sähköisten kirjojen lukemiseen tarvittavat ohjelmistot löytyvät vaivatta, asennuksetkin menevät lopulta hienosti, kirjatkin saadaan lopulta ruudulle näkymään ja suurimpien sudenkuoppien välttelyä on ihmetelty oikein porukalla. Ja kun asiakkaan arki on saatu alta pois, on sitten mietitty henkilökunnan etuja eli työtä ja sen mielekästä tehostamista ohjelmistoja ja sähköisiä työvälineitä käyttäen.

Kaikkiaan aiheita on maailmassa niin mahdottomat määrät, ettei kaikkea saada kuin raapaistua pintapuolisesti. Mutta keskimäärin YKN:n suositukseen kuuluvat asiat on saatu katettua salakavalasti vaikkei sitä tilanteen ollessa kuumimmillaan edes muisteta katsoa. Mutta jos sitä on lopuksi ihmetelty niin on huomattu, että kaikki asiat tuli puolivahingossa opeteltua. Ja onpa siellä kuultu myös sellaista puhetta, että vaikka se vaikutti kovin pelottavalta ja vaativalta niin sehän onkin aivan lastenleikkiä.